Aamupala syöty, facebook tsekattu. Mitäs sitten? Työt alkaa puolen tunnin päästä. Täytyy myöntää, että tällä helteelä mieluiten vain makaisin ja lukisin hyvää kirjaa. Toisaalta taas tästä saa rahaa, joka on enemmän kuin tarpeen. Koska mun pitää kuluttaa aikaa vielä se 30 minuuttia, niin taidanpa kertoa toisesta M:stä.

Ööö...Tää onkin helpommin sanottu kuin tehty. M on siis minun suuri ihastukseni. Ensimmäinen oikea sellainen. Niin oikea, että aina hänet nähdessäni alan kirjaimellisesti voida pahoin. Vatsassa velloo, polvet tärisevät, kädet vapisevat ja punoitan kuin tomaatti. Ei kuulosta miellyttävältä. Mutta on sitä. Pahan olonkin läpi näen miten ylettömän suloinen hän on. Pitkä, hoikka, sopivasti lihaksia, vaalea. Söpö kuin mikä. Nimenomaan söpö. Komeakin toki, mutta ensimmäinen sana , joka tulee mieleen on söpö. Jottei menisi ylettömän lällyksi (myöhäistä, meni jo!) voin kertoa, että ihastukseni on täysin saavuttamaton. Näen häntä keskimäärin ehkä neljä kertaa vuodessa.Asuu toisella puolella Suomea. Hän on myös kaksi vuotta minua vanhempi. 16. En usko, että hän pitää minua muuna kuin pikkutyttönä. Tosin vaihdettiin me vajaa kuukausi sitten aika pitkiä katseita. Ehkä. En ole aivan varma tästä. Olen niin pöhkösti ihastunut, että saatoin kuvitella vilkaisunkin pitkäksi katseeksi. *silmien pyöritys*

Tästä henkilöstä tulee varmasti valitettavan paljon postauksia. Ikävää ja järjetöntä riemua, kun on taas nähty. Pöhköhän minä olen, mutta minkäs tällekkään mahtaa?